GISELE MILENA KAISER 01.06.1942 . 24 YEARS . SINGLE . PAIN CONTROL . AGONIZER 
POWER. Kivun sääteleminen. Periaatteessa kyseessä on aistihäiriön luominen: Gisele kykenee aiheuttamaan kipua tai halutessaan myös poistamaan sitä. Koska hänen kykynsä vaikuttaa suoraan hermopäätteisiin, sitä on lähes mahdotonta torjua, mutta jokaisella ihmisellä on erilainen kipukynnys, mikä tekee asiasta yleensä mielenkiintoisempaa. Gisele pystyy käyttämään kykyään myös itseensä - se on kätevä tiukoissa selviytymistilanteissa, sillä nainen kykenee sulkemaan koko tuntemuksen ikään kuin pois päältä, eikä kipu näinollen häiritse hänen liikkeitään. Toisaalta, kun kivun tunne on poissa, ei Gisele välttämättä huomaa kuinka vakavia vammoja on saanut ja tulee tämän vuoksi ottaneeksi enemmän iskuja kuin keho ehkä kestäisi. Parhaiten kyvyn käyttäminen luonnistuu kosketuksen kautta, mutta se ei ole välttämätöntä. Tyttö on käyttänyt kykyään niin paljon ja monen monituista kertaa, että se on hioutunut ajan saatossa hyvinkin tarkaksi ja voimakkaaksi, mutta tästä huolimatta Gisele kaipaa emotionaalista tunnereaktiota saadakseen tuloksesta kaikkein tuottoisimman. Toisinsanoen, mitä enemmän häntä ärsyttää ja provosoi, sitä pahemmin tulee saamaan turpaansa - Gisele käyttää tätä usein hyväkseen, suorastaan imien vihaa itseensä kunnes se räjähtää käsiin. PAST. Gisele syntyi Saksan Münchenissa, kolmanneksi lapseksi keskiluokkaiseen perheeseen 1940-luvun alkupuolella. Hänen vanhempansa omistavat suuren ja hyvinmenestyvän kirjakaupan aivan kaupungin keskustassa: Adrian, perheen isä, oli oikealta ammatiltaan kelloseppä, mutta jätti työnsä tavattuaan vaimonsa Karenin ja perusti kirjakaupan tuoreen vaimonsa toiveen ja unelman vuoksi. Natsi-Saksan aikaan naisten työntekoa ei arvostettu, joten Karen oli lähinnä kotiäiti, mitä nyt siivosi ja lajitteli kirjoja miehensä puolesta. Giselellä on kaksi ja neljä vuotta vanhemmat veljet Carl ja Dieter, jotka ovat molemmat perineet äidin herkän luonteen ja isän vaaleat, komeat piirteet. Perheen suuri omakotitalo sijaitsi reippaasti ydinkeskustan ulkopuolella, hiljaisemmalla ja rauhallisemmalla alueella, ja siellä Gisele vietti varhaislapsuutensa aina kymmenvuotiaaksi saakka. Kotirauhaa ei Kaiserien taloudessa ollut lähes koskaan: kolme lasta takasivat ainaisen mekastuksen, joskin Gisele tuntui aina olevan heistä kolmesta se riehakkain, "pirulainen", kuten äitinsä häntä nimitti. Tytön kyky ilmeni vahvana jo aivan ensimmäisten vuosien aikana: kaatuessaan tai satuttaessaan itsensä toisinaan hyvinkin pahasti Gisele ei koskaan tuntunut ilmaiseman minkäänlaista kivun tunnetta, ei itkenyt vaikka polvet olivat verillä tai sormessa sojotti puutikku pystyssä. Tämä oli toki vanhemmista hieman kummallista, mutta aluksi he sivuuttivat asian ajatellen sen olevan vain jokin tilapäinen häiriö. Giselen riehakkuuden vuoksi asiaa oli kuitenkin vaikeaa ohittaa kovinkaan pitkään - siinä vaiheessa kun tyttö veljiensä kanssa leikkiessä sattui murtamaan jalkansa ja vieläpä pahasti, alkoivat sekä Karenin että Adrianin hälytyskellot soida. Tyttö vietiin aluksi sairaalaan tutkimuksiin, sillä vanhemmat halusivat tietää josko kyseessä voisi olla jokin lääkkein tai leikkauksin hoidettava sairaus, mutta mitään sen suuntaista ei löydetty: Gisele vaikutti kaikin puolin terveeltä, ellei murtunutta jalkaa otettu huomioon. Asia olisi varmaan jätetty sikseen, ellei Gisele olisi pelästyttänyt vanhempiaan uudelleen, ja tällä kertaa aivan toisenlaisella tempulla. Leikkien lomassa tytön ja Dieterin välille kehkeytyi riitaa, joka lopulta johti siihen, että Dieter makasi lattialla Giselen jalkojen juuressa kippurassa, kiljuen ja huutaen kuin tätä olisi hakattu pahemminkin. Sen jälkeen kukaan perheenjäsenistä ei enää uskaltanut lähestyä lasta ja tämä lukittiin talon kellariin moneksi viikoksi ennen kuin vanhemmat keksivät mitä moiselle paholaiselle pitäisi tehdä. Karenin mielenterveyttä tapaus järkkytti pahemman kerran ja nainen vajosi pitkäksi aikaa vuoteen pohjalle, suremaan ainoan tyttärensä menettämistä, kuvitellen vakaasti synnyttäneensä vähintäänkin antikristuksen. Lopulta ainoa vaihtoehto oli luovuttaa tyttö Järjestölle: vanhemmille taattiin, ettei tyttö vahingoittaisi enää ketään ja pysyisi poissa yhteiskunnasta, sekoittamasta tavallisten ihmisten elämää. Gisele muistaa Järjestön koekaniinina viettämänsä vuodet yhtä selvästi kuin eilisen päivän, eikä hän edes yritä unohtaa: kokemukset ajavat tyttöä eteenpäin vielä nykyäänkin. Vaikkei asiassa olekaan mitään positiivista, auttoi Järjestö osaltaan häntä ymmärtämään omaa kykyään paremmin ja kokeilemaan sen eri asteita laajemmin - Giseleä käytettiin apuna muiden mutanttien kuulusteluissa ja kokeissa kykynsä vuoksi. Muiden kiduttamisesta tuli nopeasti arkipäivää, suorastaan palkittava teko, joka toi tytölle etuuksia: hyvin pieniä sellaisia, mutta etuuksia kuitenkin. Pakoon pääseminen ei koskaan ollut millään tavalla suunniteltu asia, mutta koko homma riistäytyi lopulta käsistä Giselen oltua Järjestön riepoteltavana jo yli kuusi vuotta. Tyttö ei oikeastaan itsekään ole varma mitä tapahtui: luultavasti joku tietämätön sörkki kuhisevaa ampiaispesää väärällä hetkellä ja aiheutti oikean tunneaallon, jonka turvin Gisele kidutti kuoliaaksi häntä pidelleen miehen ja sai loput rampautettua niin, että kykeni etsimään tiensä ulos. Hän muistaa pätkiä sieltä täältä, mutta suurin osa on nopeita välähdyksiä ja kuvia, joista ei meinaa saada minkäänlaista tolkkua. Yhtä kaikki, monen vuoden jälkeen hän oli vapaa, joskin täysin uupunut ja kyvytön puolustamaan itseään. 
CHARACTER. Gisele ei ole koskaan ollut mikään herttaisuuden perikuva, eivätkä vuodet ole ainakaan auttaneet asiaa.
Mielipiteitä Jonahista on varmasti yhtä paljon kuin on ihmisiä, jotka ovat hänet tavanneet, eikä mieheen yleensä suhtauduta kovin mustavalkoisesti joko rakastamalla tai vihaamalla: tunteiden kirjo on paljon rikkaampi. Yksi vankka totuus kuitenkin on se, että Jonah on erittäin mukavuudenhaluinen, ehkä juuristaan ja varallisuudestaan johtuen, eikä hän liikuttele raajojaan turhuuksien tähden. Hän on ajattelija, joka mielellään käy asiat läpi ennen kuin ryntää suoraan suden suuhun. Jos mies joskus sattuukin itsensä jostakin syystä soppaan hämmentävän, yrittää hän lähes poikkeuksetta kiemurrella itsensä irti mahdollisimman nopeasti: turha draama ei ole hänen alaansa, ei sitten alkuunkaan. Realistisen elämänasenteensa hän on luultavasti perinyt isältään, eikä pilvilinnoissa haahuilu tuo hänelle minkäänlaista tyydytystä, ei ainakaan samalla mitalla kuin jokin konkreettinen, käsin kosketeltava tai silmin nähtävä. Materialismi onkin yksi miehen suurimmista paheista tupakkaa unohtamatta. Huumorintajua Jonahilta löytyy roppakaupalla ja vaikka se on toisinaan hieman omalaatuista ja ehkä jopa ajoittain mustanpuhuvaa, huumorin puolesta hänen kanssaan samalle aaltopituudelle pääseminen on hyvin helppoa. Puhelahjoja Jonah on yleisestikin saanut kiitettävän määrän ja hän osaa kääntää keskustelun kuin keskustelun itselleen suotuisaksi nokkelien kommenttiensa ansiosta, tai kiertää epämieluisat kysymykset niin ettei kysyjä edes tajua jääneensä ilman vastausta. Mies osaa käyttää verbaliikkaa hyväkseen taivutellessaan muita tahtoonsa ja vaikka hän osaa olla toisinaan myös päällepäsmäri, ilmaisee mies asiansa silti sivistyneen hillitysti ja hellästi, eikä tästä syystä herätä niin paljon närää kanssaeläjissä. Vaikkei ehkä uskoisi, Jonahilla on ärhäkästi tulta ottava temperamentti, joka leimahtaa hetkessä liekkimereksi. Vihastuessaan hän antaa tunteidensa ottaa kunnolla vallan ja saattaa käyttäytyä enemmän tai vähemmän aggressiivisesti, riippuen ärtymyksen kohteesta ja aiheesta. Riehuminen ja esineiden ja asioiden hajottaminen on kohtalaisen normaalia: tällaisen käytöksen voi kuitenkin laittaa pelottelun ja yleisen ärhäköinnin piikkiin, sillä nuorukainen kohdistaa raivonsa elottomiin asioihin elollisten sijaan. Tästä huolimatta Jonah ei ole mikään kuumapää, eikä hänen suututtamisensa ole kovin helppoa ja ehkä hyvä niin. Tunteikkaaksi hän heittäytyy vain harvoin ja aina pelkästään aiheesta: turha vetistely ei kuulu hänen persoonaansa, mutta tämä ei tarkoita miehen olevan täysin tunteeton. Kun Jonahin oppii tuntemaan paremmin, huomaa, että oikeastaan hän onkin enemmän romantikko kuin tiukka realisti vaikka ulkopuolisten silmiin ei sitä usein näytäkään. Itsenäisyys on yksi Jonahin luonteen avainsanoja, mutta se ei silti tarkoita, etteikö hän kykenisi tiimityöskentelyyn tai nauttisi muiden seurasta - päinvastoin. Hänen mielipiteensä ja suvaitseva ajatusmaailmansa tulee parhaiten esille juuri muiden seurassa: sosiaalisuus on hänen persoonansa kantakivi, ja mies onkin kuin kotonaan ihmismassan keskellä. Hänet saattaa usein löytää istumasta kahviloista tai yökerhoista, ihan vain seuraamassa maailman menoa ja sosialisoimassa, jopa ihan ilman sen suurempaa motiivia. Jonah tarkkailee mielellään muita ympärillään olevia, laittaen merkille pieniä yksityiskohtia ja kehonliikkeitä, tapoja ja ajatuksia - sitä voisi kai nimittää jonkinlaiseksi harrastukseksi. Miehestä löytyy ajoittain myös pientä hurmurin vikaa: hän ei vältttämättä tee mitään tahallaan, mutta pilke silmäkulmassa sekä auttamattoman suloiset hymykuopat sulattavat sydämiä yllättävän hyvin. 
LOOKS. Syötävän suloinen naapurin poika - juuri siltä Jonah monen silmään näyttää. Ikäisekseen hän on hyvin nuorekas, ehkä jopa hieman poikamainen ja vaikuttaa toisinaan olevan lähempänä kahta- kuin kolmeakymppiä. Atleettiseksi lihaskimpuksi miestä ei myöskään voi nimittää: jäntevyyttä löytyy silti sen verran, että kehtaa ilman paitaa surutta kävellä ympäriinsä. Jonah ei ujostele tai vierasta kehoaan, vaan on rohkeasti sinut itsensä kanssa - mukavuudenhaluinen luonne näkyy tässäkin, eikä hän laittaisi päälleen mitään ihan vain näyttääkseen hyvältä, sillä vaatteissa tulee viihtyä. Varreltaan Jonah on kohtalaisen pitkä, noin metrikahdeksankymmentä: pituudesta suurin osa näyttää vahvasti koostuvan pitkästä jalkaparista.
Ehkä kaunein piirre Jonahissa on hänen pehmeä hymynsä, jonka eri ulottuvuuksilla ei tunnu olevan rajaa. Se osaa olla samaan aikaan niin viaton kuin viettelevä, kutsuva ja kaino: miehen hymyillessä on muiden lähellä olijoiden hyvin vaikeaa olla hymyilemättä hänen kanssaan, niin mukaansa tempaava tämä komistus on. Hymyn seuraksi silmäkulmiin ilmestyy naururyppyjä, jotka tuovat kasvoihin vielä lisää pehmeyttä ja kun Jonah hymyilee tarpeeksi syvään, saattaa poskilta bongata hymykuopan jos toisenkin. Silmät ovat väriltään kauniin vihreät, mutta sekoittuvat toisinaan tummanruskeiden hiusten sävyyn ja muistuttavat enemmän vihreänruskeita, valaistuksesta riippuen. Hiusten pituus vaihtelee lyhyestä kesätukasta aina hieman pidempään, mutta koskaan suortuvat eivät pääse niin pitkiksi, että ne peittäisivät korvat kokonaan alleen. Jonah suosii kampauksia, joissa hän saa kasvatettua päälimmäisiä hiuksia hieman pidemmiksi ja muotoiltua ne ylemmäs, puolittaiseksi heitoksi - se saa hänen korkeat poskipäänsä ja vahvat leukaluunsa hyvin esille. Huulipariaan Jonah on tullut kokeilluksi monen monta kertaa ja jokaisella kerralla ne ovat osoittautuneet enemmän kuin valloittaviksi, sillä kukapa ei haluaisi omia huuliaan noille täyteläisille yksilöille painaa vain tunteakseen niiden pehmeyden. Jonah pukeutuu kuin kuka tahansa ikäisensä vähääkään tyylitajua omaava nuori mies. Hänen vaatekaappinsa sisältää värejä laidasta laitaan, eikä miehellä ole mitään selkeää 'omaa tyyliä', hän laittaa päälleen sitä missä milloinkin tuntee itsensä luontevaksi. Muotia Jonah seuraa jonkin verran, muttei ole sen orja, eikä häntä siis haittaa käyttää paria vuotta vanhaa kevättakkia jos se edelleen mahtuu päälle ja on ehjä. Aurinkolaseihin mies on luvattoman mieltynyt ja niitä hän luultavasti omistaakin kaikkein eniten, monen monituista paria, jokaiselle viikonpäivälle on omansa ja sitä rataa. Ahkerana tupakoitsijana Jonah myös ujuttaa paheensa kulloiseenkin asukokonaisuuteensa: hän kantaa mielellään tupakkaa tai joskus jopa kahta oikean korvansa takana, josta ne saa esille nopeasti himon iskiessä. Varakkaan taustansa takia Jonah omistaa paljon merkkivaatteita, lähinnä tottumuksesta - miehelle varmasti kelpaisi halvempikin materiaali, mutta miksi vaihtaa jos kerran on varaa. THOUGHTS. Kuuluu Bortherhoodiin. Giselellä on kylmän jäätävä suhtautuminen ihmisiin, hän halveksuu ja inhoaa tätä suvaitsematonta ja muutosvastaista lajia, eikä mielellään ole läheisissä tekemisissä heidän kanssaan. Muihin mutantteihin hän suhtautuu aluksi varautuneesti kuten kaikkiin ylipäätään, mutta kohtelee näitä silti suurimmalta osin tavanomaisesti. Giselellä ei ole järin montaa hyvää kokemusta niin mutanteista kuin ihmisistäkään, mutta yleisesti ottaen hän on omanlaistensa puolella ja haluaa kaltaisilleen paremman huomisen, ilman hyväksikäyttöä, hylätyksiä tulemista ja turhaa sydänsurua. DETAILS. Tiukan tilanteen tullen kykenee kykynsä lisäksi myös itsepuolustukseen, ja on loistava lähitaistelija . Ei pidä kosketetuksi tulemisesta, hakeutuu mieluummin itse muiden luokse eikä päinvastoin . . . . . 
ROOLIPELIHAHMO . RPG-CHARACTER |